Mitenkä nykyinen eurokriisi voisi ratketa? Ongelmahan on se, että tietyt maat ovat velkaantuneet liikaa (Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia, Espanja?) ja ne ovat lähellä joutua tilanteeseen, jossa maan pääsy kansainvälisille lainamarkkinoille on uhattuna. Kreikka olisi jo suljettu ulos lainamarkkinoilta (tai ainakin korko olisi ollut aivan älytön ja se olisi sisältänyt olettaman, että maa ei maksa koko lainasummaa takaisin) ilman EU:n tukiohjelmia. Italia, Espanja, Portugali ja Irlanti joutuvat maksamaan ottamistaan lainoista varsin korkeaa korkoa (5-7 %) verratuna AAA-luokituksen omaaviin EU-maihin kuten Saksaan (luokka 2 %). Ongelmamaat uhkaavat ajautua tuhoisaan velkakierteeseen, jossa velkojen maksu tulee aina vaan vaikeammaksi nousevien korkojen lisätetessä jatkuvasti velkojen hoitomenoja.

Julkisten talouksien velkaongelmat eivät ole mikään uusi asia. EU:n tilanteesta poikkeuksellisen tekee se, että euroalueen maat ovat luovuttaneet rahapolitiikkansa kontrollin EKP:lle - niillä ei ole enää itsenäistä kansallista keskuspankkia ja valuuttaa. Yleensä valtiot ovat vastaavassa tilanteessa ratkaisseet velkaongelmansa keskuspankkirahoituksella: keskuspankki luo uutta rahaa, jonka se luovuttaa valtion käyttöön markkinakorkoja alemalla korolla. Esimerkiksi jenkeissä tämä on käynnissä Fedin ostaessa liittovaltion bondeja suuressa määrin taseeseensa. Myös EKP on ostanut Italian ja muiden ongelmamaiden bondeja taseeseensa - muttei kovin paljoa. Ilman keskuspankin tukiostoja olisi valtion bondien korko korkeampi ja rahoituskustannukset suurempia.

Mahdollisia ratkaisuja velkakriisiin:

1) EKP alkaa laajamittaisesti ostamaan ongelmamaiden bondeja taseeseensa pakottaen korot kohtuulliselle tasolle

* Todella epäreilua AAA-maita kohtaan. Käytännössä heikkoja maita palkitaan ylivelkaantumisesta ja niille tarjotaan "ilmaista rahaa" EKP:n piikin kautta.

* Rahapohjan laajentuminen johtanee inflaatioon ja euron arvon alenemiseen -> kustannuksia ostovoiman alenemisen kautta (inflaatiovero sekä "devalvaatiovero")

* Ongelmamaiden pitää kaikesta huolimatta saada julkiset taloutensa kuntoon. EKP:n tukiostot vain helpottavat tilannetta väliaikaisesti - jollei sitten tukiostoista ja "kriisistä" tule uusi normaalitila (käytännössä varmaan mahdotonta sillä euron arvo romahtaisi pitkällä aikavälillä)

2) EKP löysää rahapolitiikkaansa laskemalla ohjauskorot nollaan (nykyisestä 1 %) pitkäksi ajaksi tukeakseen valtiontalouksien lainanhoitoa

* Selvästi pienempi apu kuin 1) ... laskee korkoja vain luokkaa 1 %. Tämä ei välttämättä riitä ongelmamaille.

* Ongelmamaiden pitää edelleen laittaa taloutensa kuntoon. Todella rajuja leikkauksia ja säästöjä tarvitaan.

* Tasapuolisempi ratkaisu kuin 1), sillä kaikki saavat nyt lainaa halvemmalla (myös yksityiset toimijat)

* Odotettavissa raju inflaatio ja sen kustannukset (oletus rahapolitiikkaa ei kiristetä inflaation kiihtyessä. EKP:n tehtävä on yhä enemmän julkisten talouksien tukeminen eikä hintavakauden säilyttäminen)

* Odotetttavissa euron arvon merkittävä aleminen ("devalvaatiovero")

* Liian löysä rahapolitiikka johtaa hintakuplien muodostumiseen ja yksityisen sektorin liialliseen velkaantumiseen. Tuleeko kriisi vastaan kahta kauheampana joidenkin vuosien päästä ?

3) EKP pitää hintavakauden rahapolitiikkansa ohjenuorana eikä lähde tukemaan ongelmamaita sen kummemmin. Ongelmamaille (tai kelle tahansa maalle) tarjotaan mahdollisuus erota erosta tietyin ehdoin. Kreikka ym. eivät pysty hoitamaan velkojaan vaan joutuvavat eroamaan eurosta. Niille maille tulee pankkikriisi + talouskriisi + julkisen talouden kriisi. Ne joutuvat Argentiinan 1990-luvun lopulla alkaneen laman tapaiseen kurimukseen - eli luokkaa kymmeneksi vuodeksi lamaan. Myös suuret (&normi) euromaat joutuvat vaikeuksiin kun ongelmamaat defaulttaavat. Ne joutuvat pelastamaan pankkisektorinsa, joiden sijoitukset ongelmamaihin on jouduttu alaskirjaamaan. Käytännössä EKP joutuu tukemaan niitä rahanhankinnassa. Eli EKP joutuu puuttumaan peliin tässäkin tapauksessa

4) Tietyt hyvässä jamassa olevat maat kuten esim Suomi eroavat vapaaehtoisesti eurosta ja eivät siis suostu kriisin maksumiehiksi. Näille maille tulee jotkut taloudelliset ja poliittiset siirtymäkustannukset. Uuden valuutan käyttöönotto ei onnistu tuosta vaan ja on melko hazardi projekti. Eroavien maiden poliittiset siteet euroopan ytimeen vauriotuvat. Tässäkin tapauksessa eurokriisi ratkaistaan EKP:n tuella, muodossa tai toisessa.

Johtopäätös:

Vaikuttaa siltä, että kaikissa tapauksissa kriisin ratkaisee EKP:n tuki. EKP voi tukea suoraan ongelmamaita (joko itse tai pankkien kautta), se voi tukea koko euroalueen taloutta (ja sitä kautta julkisia talouksia) pitämällä rahapolitiikan löysänä tai se voi tukea vahvoja maita pankkisektoriensa pääomittamisessa. Laadullista eroa ei 1) ja 3) tukiperusteen välillä sinänsä ole: molemmissa tuetaan rahoitusvaikeuksissa olevaa maata. Syypäitä kriisiin ovat tietysti Kreikka jne ongelmamaat, jotka joutuvat defaulttamaan ja aloittamaan dominoefektin. Mutta sinänsä Kreikan ja Saksan tukemisessa, jotta ne saavat pankkisektorinsa kuntoon, ei ole laadullista eroa. Ei voi antaa korvamerkittyä tukea (?).